Muistatko tilannetta, jossa joku mielestäsi harmiton aihe tai kysymys sai aikaan keskustelukumppanissasi valtaisan, suhteettoman voimakkaan negatiivisen tunnereaktion?
Mitä teit?
- Suhtauduit empaattisesti ”tiedän, miltä sinusta tuntuu juuri nyt!”
- Ihmettelit, mitä ihmettä juuri tapahtui!
- Tuumasit ”vitsi mikä urpo, eihän tolle uskalla sanoa mitään!”
Kilahdus voi tapahtua itse kullekin, vaikkemme tavallista kummempia kuumakalleja olisikaan. Joskus joku aihe osuu niin imakasti hermoon, että voimakaskin tunnereaktio on mahdollinen, jopa väistämätön.
Jotta emme työpaikalla olisi tunteiden ja tunnereaktioidemme vietävissä, tunteista kannattaa puhua. Yhdessä. Erityisesti niitä kannattaa arvioida: miten tunteet työpaikalla näkyvät ja mihin vaikuttavat.
Tunteet kuuluvat elämään, luonnollisesti siis myös työelämään; ne ovat työyhteisön voimavara ja resurssi.
Tunteet tarttuvat ja leviävät. On mahtavaa, jos työyhteisössä vallitsee kollektiivinen positiivinen ja innostunut tunnelma, mutta valitettavasti yhteinen tunnetila voi olla myös negatiivissävyinen. Se voi lähteä liikkeelle yksittäisistä asioista, kuten epäselvistä toiminnan rakenteista tai työkaverin sitoutumattomuudesta. Pitkittyessään se voi häiritä yhteisön keskittymistä työhön ja ennen pitkää kenelläkään ei ole hyvä olla.
Yhteistyön johtaminen edellyttää esimieheltä ihmissysteemin tuntemusta ja johtamista: tunneilmiöiden tunnistamista, niiden näkyväksi tekemistä ja arvioimista sekä tunnetyön tietoista kehittämistä. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, sillä tunteet ja tunnereaktiot eivät usein kuuluu järjestelmällisen arvioinnin piiriin eikä tunteiden käsittely työpaikalla ole helppoa (mitä osaa tunteesta pitäisi käsitellä: tunnetta, reaktiota vai tunteen aiheuttajaa, aktiota?). Tunnereaktioita (varsinkaan negatiivisia) ei myöskään uskalleta konfliktien pelossa ottaa puheeksi.
Puhumattomuus ei vähennä tunteiden vaikutuksia, päinvastoin. Huomioimattomuus jättää ne leijailemaan ”ilmapiiriin” värittämään vuorovaikutusta.
Tunne itsesi, tunne tapasi.
Itsetuntemusta ja tunneälyä ei turhaan pidetä työelämän super powereina. Myötäsyntyistä osaamista ne eivät kuitenkaan ole, vaan niitä tulee tietoisesti kehittää.
Jokaisen ihmisen olisi hyvä oppia tunnistamaan, mitä tunteita eri tilanteet itsessä herättävät ja miten on tapana reagoida.
Lapsilla tunne muuttuu usein teoiksi ja toiminnaksi. Mutta myös aikuisten tunteet voivat saada primitiivisiä muotoja ja näkyä esimerkiksi huutamisena, tavaroiden paiskomisena tai muuna ongelmakäyttäytymisenä.
Miten esimies voi puuttua tähän?
Mitä arvioit, sitä johdat ja kehität
Jokaisella työyhteisön jäsenellä on vastuu työyhteisön ilmapiiristä. Jotta se ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, tulee sitä konkreettisesti edellyttää ja arvioida. Tämä tarkoittaa tunteiden, reaktioiden ja niiden vaikutusten arvioimista suhteessa työhön, yhteistyöhön, ilmapiiriin ja asiakkaisiin.
Kaikki lähtee tosiasioiden tunnustamisesta:
1) Katsele ympärillesi
- Millaisia reagointitapoja työyhteisömme jäsenillä on? Miten meillä on yhteisönä tapana reagoida tunteita aiheuttavissa tilanteissa?
- Miten tunteet ja ihmisten reagointityylit vaikuttavat vuorovaikutukseen ja ilmapiiriin?
- Miten ihmiset kuvaavat omaa tapaansa reagoida ja vaikutustaan siihen, mitä tapahtuu?
2) Selkeytä arjen rakenteita ja yhteisiä toimintatapoja, sillä ne vaikuttavat tunneilmastoon
- Arki ja yhteistyö on sitä sujuvampaa, mitä paremmin ihmisillä on tiedossa arjen ABC: mitä, missä, milloin, miten, kuka. Samaan pakettiin kuuluu myös keskustelu sitoutumisesta ja vastuusta.
- Älä pelkää vaikeuksia tai tunnereaktioita, vaan ota niistä opiksi. Vaikeuksien tai epäonnistumisten käsittely aktivoi helposti puolustavia tunteita, mutta käsittelyä kannattaa harjoitella ja ottaa säännölliseksi tavaksi.
3) Aloita muutos itsestäsi. Aina.
- Tarkkaile omaa tapaasi reagoida esimerkiksi tilanteessa, joka harmittaa tai saa sinut loukkaantumaan. Sorrutko mökötykseen, poistutko korot kopisten, alatko haukkua muita tms.?
- Pyri ottamaan aikalisä omaan reagoimiseesi, ts. hillitsemään itseäsi. Laske kymmeneen, jonka aikana ”tunnustelet” omaa tunnettasi. Pue tunteesi sanoiksi.
- Kun juttelet työkaverin kanssa, pyri tietoisesti erottamaan hänen tunnekäyttäytymisensä itse asiasta. Ja vaikka kaveri kouhottaisikin, pyri itse pysymään asiassa.
Kuulostaako simppeliltä? Hyvä, sillä isot asiat ovat usein hyvin yksinkertaisia, vaan eivät kuitenkaan itsestään selviä!
Kirjoittaja puhuu Alma Talentin Hoitotyön esimiesforum -seminaarissa 4.–5.6.2019 Helsingissä. Puheenvuoro tarjoaa esimiehille työkalupakin arjen, yhteistyön ja hyvinvoinnin johtamiseen sekä näkökulmia tunneälyyn työssä.
